Limoncello on tunnettu italialainen likööri. Tyypillisenä liköörinä se on melkoinen sokeripommi, eikä näin ollen sovi monenkaan karppaajan ruokavalioon. Tämän vaahdon perustana onkin vähähiilihydraattinen, sokeriton “pika-Limoncello”.
Sitruunankuoriraastetta liotetaan pienessä määrässä votkaa, ja saatu neste siivilöidään mascarponen ja makeutteen joukkoon. Makua ja rakennetta pehmennetään ja kevennetään vielä valkuaisvaahdolla. Näin tuhti mutta raikas aikuisten jälkkäri on valmis! Koko perheen herkun vaahdosta saa korvaamalla votkan sitruunamehulla.
Karppaajan “Limoncello-vaahto” sopii mainiosti vaikka juhlistamaan uutta vuotta, joka jo ihan pian kolkutteleekin nurkan takana.
|
Ravintoarvot | Proteiini | Rasva | Hiilihydraatit | kcal |
Yhteensä: | 16.4 g | 105.0 g | 6.3 g | 1110 kcal |
Per annos jos yhteensä 4 annosta: | 4.1 g | 26.3 g | 1.6 g | 278 kcal |
Per annos jos yhteensä 6 annosta: | 2.7 g | 17.5 g | 1.1 g | 185 kcal |
Per annos jos yhteensä 8 annosta: | 2.0 g | 13.1 g | 0.8 g | 139 kcal |
Vinkkejä “Limoncello-vaahdon” tekoon
Jälkiruoan valmistamisessa kaikista tärkeintä on muistaa, että sitruunan valkoista osaa ei saa päästää mukaan kuorta raastaessa. Raastamiseen on olemassa siihen tarkoitettuja raastimiakin, mutta itse käytin pientä, ihan tavallista raastinrautaa, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Oikeastaan en ennen tämän jälkiruoan kehittelyä ymmärtänyt kuinka tärkeää on, että vain kuoren keltainen osa raastetaan eikä mukaan saa päästää yhtään valkoista osaa, vaikka tätä asiaa toitotetaan koko ajan, ihan aina ja joka puolella. Kuoren keltaisessa osassa on jotekin aivan eri tuoksu ja maku kuin vaikkapa sitruunan mehussa. Nyt sen vasta huomasin.
Sain yhdestä sitruunasta noin yhden ruokalusikallisen kuoriraastetta, mutta tämä riippuu kyllä sitruunan koostakin.
Sitruunoiden on hyvä olla kiinteitä. Pehmeistä ja nahistuneista sitruunoista kuorta on vaikea raastaa. Tulipa sekin opittua kantapään kautta tätä reseptiä kehittäessä. Yleensä hamstraan kaupasta pehmeimmät luomusitruunat, koska puristan niistä mehua, mutta tämän jälkiruoan valmistamisessa pehmeät sitruunat eivät ole ihanteellisia.
Hätäisenä ihmisenä olen antanut sitruunankuoren liota votkassa vain yhden yön yli. Ihan oikeaa Limoncello-likööriä tehtäessä kuori saa liota votkassa ainakin pari viikkoa. Mielessäni onkin ollut tehdä karppiversiota Limoncellosta, mutta tähän hätään kyhäsin tämän limoncellomaisen pikaversion. Jos sinulla on aikaa ja halua liotella kuorta pidempääkin, tee se ihmeessä! Maku ja väri syvenevät entisestään.
Reseptin kehittelystä
Idealistallani on jo pitkään ollut “Limoncello-vaahto”. Netistä löytää monia englanninkielisiä ohjeita kotitekoiseen Limoncello-likööriin, mutta niissä käytetään luonnollisesti rutkasti sokeria. Mielessäni on ollut kokeilla sokeritonta versiota Limoncellosta, ja käyttää sitä kermaisessa, moussemaisessa jälkiruoassa.
Koska Limoncellon makumaailmassa liikutaan Italian seudulla, valitsin moussen perustaksi mascarponen. Välissä tuli kokeiltua ricottaakin, mutta minun mielestäni mascarpone höystettynä valkuaisvaahdolla sopii paremmin sekä rakenteeltaan että maultaan.
Ensin piti kuitenkin kehitellä karppaajan “Limoncello”. Tuumasta toimeen ja luomusitruunankuorta raastamaan. Kaapista löytyi votkaa, jota meillä on käytetty lähinnä siivoukseen ja tahranpoistoon. Nytpä sille löytyi muutakin käyttöä.
Keittiö näytti kemian laboratoriolta pienine purkkeineen, joissa jokaisessa oli eri määriä sitruunankuoriraastetta ja votkaa. Jokaiseen purkkiin liimasin teipit, joissa luki käytetyt määrät.
Näin heti joulun jälkeen lähimmässä kaupassamme Prismassa ei ollut minkäänlaista mascarponea, mutta onneksi jääkaappiin oli jäänyt pari purkkia. Mutta mitä mascarponen kaveriksi? Yleensä mascarponevaahtoon lisätään kermavaahtoa, mutta mietin, josko valkuaisvaahto sopisi paremmin mascarponen tuhtiutta keventämään. Rakenteestakin voisi tulla raskaan könttimäisyyden sijaan ilmavan moussemainen.
Yksi valkuainen oli liian vähän, kaksi juuri sopivasti. Epäilin kyllä valkuaisvaahdon lässähtävän ja nesteen irtoavan, jos vaahtoa säilyttää pitkään, mutta yllätyksekseni kahden päivän säilytyksen jälkeen vaahto piti rakenteensa. Silti suosittelen tarjoamaan vaahdon heti. Sitä ei kannata turhaan säilytellä. Mausteena käytettävää “Limoncelloa” voi kyllä tekeyttää kauan, mutta valmis jälkiruoka on hyvä pistellä parempiin suihin mahdollisimman nopeasti. No, mousse on sen verran herkullista ainakin omasta mielestäni, joten tämän ei luulisi olevan vaikeaa…
Välissä tein kokeiluja ricotalla ja kermavaahdolla. Kokeilinpa hätäratkaisuna ricotan ja mascarponen puuttuessa hienoksi jauhettua raejuustoakin — en suosittele kokeilemaan… maku oli suorastaan karmaiseva. Pidin eniten mascarponen ja valkuaisvaahdon yhdistelmästä. Sekä maku että rakenne olivat loistavia.
Loppusäädöissä lisäsin vielä hiukan enemmän makeutetta sekä tilkan “Limoncelloa”, ennen kuin olin täysin tyytyväinen.
Vinkkejä variointiin
Alkoholittoman, koko perheen version tästä vaahdosta saa, jos votkan korvaa sitruunamehulla. Kun sitruunoiden keltainen kuoriosa on raastettu, purista sitruunasta mehua parin ruokalusikallisen verran, ja sekoita kaikki kuoriraaste mehun joukkoon. Jätä seos pöydälle muhimaan suljettuun purkkiin yön yli, ja tee itse jälkkäri seuraavana päivänä.
Sitruunan tilalla voi kokeilla myös limettiä tai appelsiinia, tosin silloin kyseessä ei ole enää Limoncello vaan jokin muu, vaikkapa Limecello tai Arancello. Lopputulos on kuitenkin tästä huolimatta herkullinen!
Jäljelle jääneistä sitruunoista voi puristaa mehut, ja käyttää ne vaikkapa kokonaisena paistetun kanan maustekastikkeeseen. Mehusta voi tehdä myös helppoa vähähiilihydraattista lemon curdia eli sitruunatahnaa. Tällöin jäljelle jääneet keltuaisetkin voi hyödyntää: korvaa niillä yksi muna. Mehun voi toki käyttää myös uuden vuoden drinksuihin.
Kuten edellä mainitsinkin, tulevaisuudessa tekisi mieleni kokeilla karppaajan versiota Limoncello-likööristä. Tähän voisi ihan pitkän kaavan mukaan liottaa sitruunankuoriraastetta votkassa pari viikkoa, ja lopuksi yhdistää nesteen jonkin makeutteen kanssa. Hommaan tarvitaan aikaa ja pitkää pinnaa. Jälkimmäistä soisin olevan enemmän 🙂
Erinomaisen onnekasta, riemukasta ja hyvinvoinnintäyteistä uutta vuotta kaikille!
Leave a Reply