Tässäpä oiva rieska tai teeleipä, joka syntyy nopeasti silloin kun mieli tekee mehevää alustaa karppiherkuille, eikä aikaa tai koneita ole paljon käytettävissä.
Mantelijauhot toimivat leivän pohjana. Pellavansiemenrouhe antaa täysjyvämäisen efektin ja kerma tuo leipään mehevyyttä. Mausteeksi heitetään ripaus suolaa, pari luomumunaa sitoo taikinan. Kaikki ainekset sekoitetaan lusikalla taikinaksi, joka levitetään pellille ja paistetaan. Voisiko olla yksinkertaisempaa?
|
| Ravintoarvot | Proteiini | Rasva | Hiilihydraatit | kcal |
| Koko leipä: | 54.2 g | 129.1 g | 12.4 g | 1439 kcal |
| Per palanen, jos 8 palasta leivässä: | 6.8 g | 16.1 g | 1.6 g | 180 kcal |
| Per palanen, jos 10 palasta leivässä: | 5.4 g | 12.9 g | 1.2 g | 144 kcal |
| Per palanen, jos 12 palasta leivässä: | 4.5 g | 10.8 g | 1.0 g | 120 kcal |
| Per palanen, jos 16 palasta leivässä: | 3.4 g | 8.1 g | 0.8 g | 90 kcal |
| Per palanen, jos 20 palasta leivässä: | 2.7 g | 6.5 g | 0.6 g | 72 kcal |
Vinkkejä rieskan tekoon
Leipä syntyy todella helposti ja nopeasti. Taikina on melko löysää ja se on helppo levittää pellille lusikalla. Taikina kannattaakin laittaa pellille heti, muuten pellavansiemenet jämäköittävät taikinan eikä sitä ole enää helppo levittää lusikalla. Mutta ei hätää, jos taikina nyt kuitenkin pääsisi liian paksuksi, sen voi taputella pellille tasaiseksi märin käsin.
Kannattaa muuten huomata, että reseptissä käytetään pellavansiemenrouhetta, joka on karkeampaa kuin pellavansiemenjauhe. Jos mahdollista, siemenet on hyvä rouhia itse, koska pellavansiemenet härskiintyvät helposti kun niiden rakenne on kerran rikottu. Käytännössä siis kauan kaupan hyllyssä seissyt siemenrouhe on härskiintynyttä.
Itse lisään taikinaan 5 tippaa steviaa lisämakua antamaan, mutta makeutteen voi jättää varsin hyvin poiskin.
Reseptin kehittelystä
Olen tehnyt monia eri versioita näkkäristä. Tällä kertaa mieleni teki kuitenkin pehmeää ja paksua pellillä leivottua leipää, jotain rieskan tapaista. Ei muuta kuin ideoimaan, miten mieleinen tulos saavutettaisiin.
Ajattelin käyttää pohjana mantelijauhoja. Mehevyyttä ja kosteutta voisi antaa kerma. Munia tarvittaisiin luonnollisesti sitomaan taikina ja ripaus suolaa makua antamaan. En vain osaa syödä suolatonta leipää.
Idea kuulosti hyvältä, mutta hieman tylsältä. Taikinaan voisi lisätä siemeniä tai jotain siemenrouhetta maun ja näön vuoksi. Pellavansiemenrouhe tuli ensimmäisenä mieleeni. Siitä voisi tulla täysjyvämäistä tuntua. Varmaan paljoa ei tarvitsisi laittaa, pellavansiemenet sopisivat vain sivumennen ryydittämään kokonaisuutta. Ne myös voisivat sitoa taikinaa lisää.
Päätin kokeilla lisätä myös leivontaproteiinia, BakeProta. Toiveeni oli, että se pitäisi leivän hyvin koossa ja antaisi rakenteeseen tiettyä tiiviyttä.
Ensimmäiseen kokeiluun laitoin 3 dl mantelijauhoja, 1 dl BakeProta, 0,5 dl pellavansiemenrouhetta, 1 tl suolaa, 2 isoa munaa ja 1,5 dl kermaa. Yhdistin vain kaikki ainekset kulhossa ja sekoitin tasaiseksi taikinaksi. Levitin taikinan lusikalla pellille paksuksi levyksi ja paistoin tutussa ja turvallisessa 150 °C:ssa.
Maltoin antaa rieskan jäähtyä hieman. Leikkasin vielä lämpimästä leivästä paloja. Sitten vain ensimmäinen haukkaus. Rieska oli maultaan ja rakenteeltaan keskinkertainen. No, maku oli oikeastaan aika hyvä, mutta BakePro teki rakenteesta liian kuivan ja tiukan. Olisin toivonut leivältä enemmän mehevyyttä ja pehmeämpää rakennetta. Seuraavaan kokeiluun voisikin käyttää BakeProta puolet vähemmän.
Rakenne olikin parempi ja maku myös, kun laitoin vain 0,5 dl BakeProta ja lisäsin 5 tippaa steviaa. Rieska pysyi todella hyvin koossa ja se oli helppo ruuduttaa paloiksi tavallisella veitsellä.
Jotenkin kuitenkin kaipasin vieläkin kosteampaa ja mehevämpää rakennetta. Mitähän, jos BakePron jättäisi kokonaan pois? Pysyisiköhän rieska silti koossa eikä rakenteesta tulisi hajoavaa?
Jätin BakePron pois ja vähensin kerman määrän 1 dl:aan. Aina vain parani! Nyt rieska oli mehevää, hieman kosteaa. Juuri sellaista olin toivonutkin. Leipä myös pysyi hyvin koossa eikä alkanut hajoilla, seikka mitä olin vähän pelännyt.
Maku oli juuri sopivan neutraali, jotta karpit leivänpäälliset pääsivät oikeuksiinsa. Maku ei kuitenkaan ollut mikään mitäänsanomaton, vaan sopivan mieto ja maukas. Jos leipäosaan haluaisi panostaa, taikinaanhan voisi lisätä yrttejä, valkosipulia tai muita mausteita.
Vinkkejä variointiin
Kuten jo edellisen kappaleen lopussa mainitsinkin, leipää voi maustaa valkosipulimurskalla, yrteillä tai muilla mausteilla. Uskoisin juustoraasteenkin sopivan hyvin. Myös pieneksi paloiteltuja oliiveja tai aurinkokuivattuja tomaatteja voisi lisätä taikinaan vaikkapa hienonnetun basilikan kanssa.
Leipää voi käyttää myös pitsapohjana, kunhan sen vain ensin esipaistaa ennen täytteiden laittamista. Haluaisin myös kokeilla, miten taikina toimisi, jos siitä tekisi sämpylöitä. Pellille voisi tipautella nokareita lusikalla ja paistaa nokareet sämpylöiksi. Sämpylöihin varmaan sopisi tiiviimpi taikina.
Maitoa sietämättömät voivat korvata kerman vaikka kookosmaidolla tai -kermalla. Kokeilin kookosmaitoa, ja lopputulos oli todella hyvä. Kuohukermalla tehdyssä rieskassa ei juurikaan ollut eroa rieskaan, jossa oli käytetty kookosmaitoa.
Taikina muuten muistuttaa aika lailla puuroa. Ajattelinkin kokeilla sitä joskus aamupuurona. Taikinan voisi vain lämmittää kattilassa ja syödä aamiaiseksi marjoilla tai voilla höystettynä. Jos puuro on liian paksua, sitä voi ohentaa kermalla, maidolla tai vedellä.
Leave a Reply