Halloumi on kyproslainen kovahko ja suolainen juusto, joka narskuu hampaissa leipäjuuston tapaan. Mutta kukapa ei halloumia nykyaikana tuntisi, sen verran suosituksi se on tullut varsinkin grillaajien keskuudessa.
Tässä salaatissa grillattu halloumi muodostaa raikkaan mutta täyttävän kokonaisuuden mansikoiden ja tuoreiden salaatinlehtien kanssa. Maut sidotaan kokoon laadukkaalla ekstra-neitsytoliiviöljyllä. Kesäinen makukokonaisuus viimeistellään napakaksi mustapippurilla.
|
Ravintoarvot | Proteiini | Rasva | Hiilihydraatit |
kcal |
Yhteensä: | 89.2 g | 213.5 g | 28.2 g | 2361 kcal |
Per annos, jos yhteensä 4 annosta: | 22.3 g | 53.4 g | 7.0 g | 590 kcal |
Per annos, jos yhteensä 6 annosta: | 14.9 g | 35.6 g | 4.7 g | 394 kcal |
Vinkkejä salaatin tekoon
Mitä makeampia mansikoita, sen parempi. Tuoreet kotimaiset mansikat ovat lyömättömiä. Myös metsämansikoita voi käyttää, niistä tulee upea, intensiivinen maku. Metsämansikoiden intensiivisyyden vuoksi niitä ei tarvitse käyttää aivan niin paljoa kuin puutarhamansikoita — ellei sitten ole totaalinen metsämansikkafani.
Salaatiksi suosin tähän ruokalajiin jotain pehmeälehtistä salaattia, jossa on hieman makua. Tuiki tavallinen keräsalaatti sopii mainiosti. Rapean ja mauttoman jäävuorisalaatin jättäisin suosiolla tästä salaatista pois, toisaalta myös voimakkaat lajit käyttäisin muihin juttuihin.
Jos halloumia ei sattuisi saamaan — niin kuin minulle kävi juhannusaattona, kaupan hylly ammotti tyhjyyttään — sen voi korvata muulla grillaamiseen tarkoitetulla juustolla. Tosin huomasin, että muissa grillijuustoissa ei ole läheskään niin suolainen ja voimakas maku kuin halloumissa. Pieni suolalisä voisi tällöin tehdä terää.
Halloumin voi myös mainiosti paistaa pannulla — mieluiten parilapannulla — jos sää ei anna myöten grillata tai jos grillaaminen ei muuten ole mahdollista. Paista halloumiviipaleet tällöin kullankeltaisiksi pienessä määrässä oliiviöljyä.
Reseptin kehittelystä
Kasvimaallani kasvoivat kesän ensimmäiset salaatit. Oikeastaan ne olivat ensimmäiset salaatit, joita koskaan olin onnistunut kasvattamaan. Minulla on aina ollut viherpeukalo keskellä kämmentä, ja yleensä terhakan alun jälkeen kasvi kuin kasvi on kuukahtanut käsittelyssäni.
Tällä kertaa uutuuttaan hohtava penkki puskee lupaavasti salaatin, jättikurpitsan sekä lehtikaalin alkuja. Olen aivan yllättynyt. Jos hyvin käy, syksyllä on luvassa aimo määrä lehtikaali- ja kurpitsareseptejä. Vielä ei voi luvata mitään, onnihan voi kääntyä normaaliksi epäonneksi hetkenä minä hyvänsä.
Ajattelin hyödyntää runsasta salaattisatoa ja kehitellä kesäisen salaattireseptin. Jääkaappiin oli jäänyt vielä mansikkapopsien teosta mansikoita, joten niitä voisi hyödyntää myös. Mikäs sen kesäisempää, juhannuskin kolkutteli ovella. Mansikoille ja salaatinlehdille piti saada jotain kontrastia. Jääkaapissa lojuvat kevätsipulit saisivat osallistua kokeiluun mukaan.
Vielä jotain täyttävää ja täyteläistä, salaatti olisi muuten turhan köykäinen. Juusto voisi olla sopivaa. Näin silmissäni värikkään salaatin, jossa oli punaista, vihreää ja jotain valkoista, jossa oli sinisiä pilkkuja. Sinihomejuustoa. Onneksi jääkaappiin oli jäänyt sinihomejuustopaketti, jonka päiväys oli mennyt umpeen vasta vähän aikaa sitten. Enpäs ollut aikaisemmin huomannutkaan. Onneksi nyt tuli huomattua.
Laitoin lautaselle revittyjä salaatinlehtiä, renkaiksi leikattua kevätsipulia ja lohkottuja mansikoita. Kokosin niistä käteeni nyytin, jonka päälle lisäsin palasen sinihomejuustoa. Sitten vain maistamaan.
Maku oli väkevä. Aivan liian väkevä. Sinihomejuusto dominoi liikaa. Lisäsin oliiviöljyä ja se paransi makua hiukan, mutta ei tarpeeksi. Kokeilin myös balsamiviinietikkaa, mutta voi arvata, että väkevyys lisääntyi entisestään. Ehkä käyttämäni sinihomejuusto oli liian voimakasta? Juuri umpeen menneellä päiväyksellä tuskin oli vaikutusta asiaan, juuston laatu vaikutti.
Katselin jälleen jääkaapin juustolaatikkoa, ja silmäni osuivat mustaan Koskenlaskija-rasiaan. Kas, siinäpä oiva juusto, ei liian voimakas eikä liian mauton. Toistin saman nyyttitempun Koskenlaskijan kanssa. Lurautin myös oliiviöljyä päälle. Nam! Nyt makuyhdistelmä oli harmoninen. Mikään ainesosa ei dominoinut liikaa. Makujen kirjo ulottui makeasta mansikasta suolaisen juuston kautta jälleen mansikan happamuuteen. Tulipa oliiviöljystä hienoista karvauttakin ja sipulista hienostunutta väkevyyttä. Salaatinlehdet neutraloivat kokonaisuuden.
Kokeilin oliiviöljyn asemesta jälleen balsamiviinietikkaa. Kokonaisuus oli liian hyökkäävä. Ei paha, muttei täydellinen. Mietin, voisiko kokonaisuuteen lisätä vielä jotain. Mieleeni juolahti mustapippuri. Rouhaisin nyytin päälle aimo rouhaisun mustapippuria. Loistavaa! Sopipas hyvin. Tähän ei enää muuta tarvita.
Uteliaisuuttani halusin kuitenkin kokeilla vielä muitakin juustoja ja niiden sopivuutta salaattiin. Seuraavassa oman suuni mukaisia arvioita erilaisista juustoista joita kokeilin, Koskenlaskija mukaan luettuna. Tähdet kuvaavat, miten hyvin juusto mielestäni sopi salaatin kokonaisuuteen (* = hirveä; ***** = herkullinen):
- gouda, 2 vuotta vanha (hyvä, mutta aavistuksen liian voimakas ja väkevä maku) ***
- halloumi, paistettu (täydellinen! Makea mansikka ja suolainen halloumi olivat loistava pari) *****
- Koskenlaskija, voimakas (yllättävä, mutta todella hyvä yhdistelmä) ****
- maasdamer (ei herättänyt intohimoja) **
- mozzarella (aivan liian pliisu, mozzarellasta ei ollut vastusta salaatin muille osasille) *
- mustaleimaemmental (hieman liian voimakas, mutta muuten makumaailma sopi salaatin kanssa) **
- Oltermanni, luomu (todella hyvä, joskaan ei aivan täydellinen) ****
- parmesaani (liian väkevä, juusto oli ikään kuin toisesta maailmasta) *
- punaleimaemmental (juuri sopivan voimakas juusto, harmoninen kokonaisuus) ****
- savujuusto (jos pitää savun mausta, tämä on todella mielenkiintoinen yhdistelmä) **
- sinihomejuusto, voimakas (juusto oli liian väkevä ja dominoi liikaa, miedompi sinihomejuusto voisi sopia paremmin; tosin en usko, että makuyhdistelmä olisi silloinkaan aivan täydellinen) **
- valkohomejuusto, mieto (hieman liian mitäänsanomaton, juuston maku ei erottunut salaatin joukosta; ehkä voimakkaampi valkohomejuusto olisi parempi?) *
- vuohenjuusto, pehmeä (hyvä yhdistelmä, jos pitää vuohenjuustosta; täydellinen salaatti voisi syntyä, jos vuohenjuustokiekon lämmittää, lisää sen salaatin päälle ja valuttaa vielä balsamicosiirappia kiekon päälle) ***
Näin siis oma suu sanoi. Halloumi vei ylivoimaisen voiton, se oli vielä parempi kuin toiseksi jäänyt Koskenlaskija, joka sekin sopi salaattiin todella hyvin. Hieman vaivaa täytyi nähdä siihen, että halloumin grillasi tai paistoi, mutta varsinkin paistinpannulla paistaminen ei nyt loppujen lopuksi ole kummoinenkaan homma.
Grillaamiseen suosin hiiligrilliä. Se antaa alkukantaisen, viettelevän savuisen maun. Tämän blogipostauksen kuviin jouduin käyttämään parilapannulla paistettua grillijuustoa, juurikin koska kaupasta ei enää juhannuksena aitoa halloumia löytynyt ja grillimestarimieheni oli työmatkalla.
Kevätsipuli putosi matkan varrella pois. Maistelin juustoja muiden salaatin ainesten kanssa niin, että välillä mukana oli kevätsipulia ja välillä ei. Minusta sipulista tuli liian väkevä maku, joka vei huomion muualle ja oli yksinkertaisesti liikaa. Salaatti ilman sipulia oli parempi.
Mustapippurin halusin pitää, se sopi kaikkien juustojen kanssa. Samoin se täydensi mansikan makua pikantisti ja korosti oliiviöljyn karvautta positiivisesti.
Vinkkejä variointiin
Vegaanin versioon juuston voi vaihtaa avokadoksi. Miksei myös jotain kasvipohjaista juustokettakin voisi kokeilla. Tofu voisi myös sopia mainiosti, jos soija kuuluu ruokavalioon.
Avokado käy hyvin myös halloumia sisältävään salaattiin. Se pehmentää ja rikastuttaa muuten aika intensiivistä makumaailmaa. Antaapa se täyttävyyttäkin, mikä on ihan hyvä homma varsinkin jos salaatin tarjoaa pääruokana.
Salaatin voi tarjota myös cocktailpaloina tikuista tai lusikoista. Lusikoista oliiviöljy ei pääse karkaamaan, joten lusikkapalat ovat oiva vaihtoehto.
Leave a Reply