On melkein rikollista, että täydellinen kuorrute syntyy näin helposti ja näin vähin aineksin. Tarvitaan vain kolme ainesosaa, pieni sekoitus ja valmista on! Jos kuorrutteesta haluaa pursotettavan paksua, sen voi valuttaa kahvinsuodattimessa. Yksinkertaista!
|
| Ravintoarvot | Proteiini | Rasva | Hiilihydraatit | kcal |
| Yhteensä: | 9.5 g | 25.0 g | 12.1 g | 311 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 6 annosta: | 1.6 g | 4.2 g | 2.0 g | 52 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 8 annosta: | 1.2 g | 3.1 g | 1.5 g | 39 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 10 annosta: | 1.0 g | 2.5 g | 1.2 g | 31 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 12 annosta: | 0.8 g | 2.1 g | 1.0 g | 26 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 16 annosta: | 0.6 g | 1.6 g | 0.8 g | 19 kcal |
Vinkkejä kuorrutteen tekoon
Kuten aina, sitruunankuoresta raastetaan vain keltainen osa. Valkoista osaa keltaisen päällimmäisen kuoren alla ei saa päästää mukaan ollenkaan, sillä se on kitkerää.
Parhaimmalta maistuvaan kuorrutteeseen kannattaa tietysti käyttää parhaimmalta maistuvaa jogurttia. Itse käytän luomua partaäijää, eli Lindahlsin luomua turkkilaista jogurttia, jossa on 10 % rasvaa. Jogurtin kannattaa olla joka tapauksessa mahdollisimman paksua, jotta kuorrutteesta tulee myös paksua ja herkullista.
Jos kuorrutetta joutuu säilyttämään pitkään, sen pinnalle saattaa kertyä heraa. Kaada tällöin ennen kuorrutteen käyttöä hera pois, tai käytä mieluummin muihin tarkoituksiin, kuten leivontaan tai vaikkapa marjamunakkaan nesteeksi.
Jos haluat pursottaa kuorrutteen, rakenteen saa paksummaksi valuttamalla kuorrutten kahvinsuodattimen läpi. Heraa poistuu aika lailla — itselläni reilu puoli desiä — joten voi olla hyvä valmistaa tupla-annos kuorrutetta, jotta sitä varmasti riittää. Paksua kuorrutetta on muutenkin mukava kasata kunnon kerros leivonnaisten päälle.
Reseptin kehittelystä
Alun perin sain idean reseptiin täältä. Taisin nähdä kuvan Foodie-sivustolla. Joka tapauksessa kreikkalaisesta jogurtista tehty kuorrute tuntui kiehtovalta ja halusin kehittää oman — myös terveellisen — version.
Koska haluan välttää kaikkea rasvattomaksi tehtyä tai vähärasvaista, luonnollinen ja oikeastaan ainut vaihtoehto oli valita täysrasvainen kreikkalainen tai turkkilainen jogurtti. Koska luomupartaäijä kuuluu jokapäiväiseen elämääni, valitsin tietysti sen.
Seuraavaksi tuli valita makeute. Alkuperäisessä reseptissä käytetään agavesiirappia. Ei kiitos moista minulle, ennemmin vaikka nestemäistä steviaa. Suosikkimakeutettani, Karppitomusokeria, halusin tässä välttää, koska sen sisältämä erytritoli voisi antaa oman liiankin viileän tunnelmansa tähän kuorrutteeseen.
Alkuperäisen reseptin sitruuna ja vanilja kuulostivat herkullisilta, joten halusin niitä myös omaan versiooni. Hoksasin, että vaniljastevia voisi sopia hyvin. Siitä tulisi sekä makeus että kaipaamani vaniljan tuulahdus. Ei ollut siis tarvetta lisätä vaniljauutetta, vaniljatangon siemeniä tai muuta vaniljahässäkkää.
Alkuperäisessä reseptissä sitruunankuorta oli käytetty vain koristeena, mutta minä halusin voimakkaampaa sitruunan makua itse kuorrutteeseen. Sitruunamehu saattaisi tehdä kuorrutteesta liian juoksevaa. Jos taas lisään kuorrutteeseen raastettua sitruunankuorta, tuntuvatkohan kuorenpalaset inhottavilta suussa?
Ensimmäistä koe-erää suunnitellessani mietin, mikä olisi sopiva määrä jogurttia. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin 170 g. Päätin testata 115 g:lla. Jännä määrä, mutta käytin amerikkalaisia mittoja ja 115 g on melko tarkasti 4 unssia.
Makeutin koesatsin 10 tipalla vaniljasteviaa ja lisäsin myös 1 tl:n vastapuristettua luomusitruunan mehua. Tulos: raikas, kirpeähkö maku, jossa oli aavistus vaniljaa. Rakenne oli hieman liian juokseva, eli juuri sellainen kuin olin olettanutkin. Kuorrutteen voisi valuttaa kahvinsuodattimessa. Ehkä seuraavan satsin voisin valuttaa, tämän koe-erän aioin yksinkertaisesti syödä aamiaiseksi.
Seuraavaan kokeiluun päätin käyttää sitruunankuorta antamaan sitruunan makua. Käytin jogurttia puolet enemmän eli 230 g. Lisäsin 40 tippaa vaniljasteviaa ja 1 tl:n raastettua sitruunankuorta. Voi nam! Maku oli aivan täydellinen. Olin käyttänyt todella pienireikäistä raastinta sitruunankuoren raastamiseen, enkä tuntenut suussani kuorenpalasia — asia, jota olin pelännyt.
Aloin miettiä, kuinka limetti, appelsiini tai verigreippi sopisivat sitruunan tilalle. Ei kun kokeilemaan. Korvasin sitruunankuoren limetinkuorella. Maku oli mukava ja raikas, mutta jotenkin aurinkoinen sitruuna sopi kuorrutteeseen paremmin.
Tein vielä pari koetta, joissa valutin kuorrutteen kahvinsuodattimen läpi. Ensin lisäsin sitruunamehua kuoren sijaan. Valutin seosta yön yli. Kuorrutteen koostumus oli paksu ja juuri sopiva, mutta sitruunan maku oli hieman tylsä ja mitäänsanomaton verrattuna sitruunankuoren makuun, joka puolestaan antoi monitahoisen ja elegantin sitruunan aromin.
Kun lisäsin sitruunankuorta sitruunamehun asemesta ja valutin seoksen, maku oli juuri sopivan sitruunainen ja koostumus pursotettavan paksu. Aivan täydellistä!
Vinkkejä variointiin
Jos pienen pienet sitruunankuoripalaset kuitenkin häiritsevät, tai et vain yksinkertaisesti ole raastamispäällä, sitruunankuoren voi korvata sitruuna-aromilla. 1 tl aromia toimi minulle hyvin.
Kuorrutteelle voi antaa keltaista väriä luonnollisesti vaikka kurkumaa lisäämällä. Sitä ei kuitenkaan kannata lisätä kovin paljoa, muuten se antaa liikaa omaa makuaan kuorrutteeseen. 1 mm (maustemitallinen) on mielestäni maksimi. Toki keltaista elintarvikeväriäkin voi käyttää, jos se sopii muuten suunnitelmiin. Alla olevassa kuvassa näkyy taka-alalla kurkumalla värjättyä kuorrutetta, jos tarkasti tiiraa.
Sitruunankuoren tilalla voi kokeilla muidenkin luomusitrushedelmien kuorta. Limetti oli ihan hyvä, appelsiininkuorta aion vielä kokeilla.
Valutettu, paksu kuorrute sopii myös mainiosti pursotettavaksi vaikka whoopie-leivosten väliin. Kauan eläköön whoopie-addiktioni!
Leave a Reply