Minusta paras tapa säilöä talvikurpitsaa on paahtaa, soseuttaa ja pakastaa kurpitsat. Jos intoa riittää tai pakastin on jo täynnä muita kesän herkkuja, kurpitsan voi myös säilöä kauniisti tölkkeihin.
Syksyn ja talven mittaan paahdettua kurpitsaa voi napata lämmittäviin keittoihin tai juomiin sekä maittaviin muffineihin ja muihin makeisiin leivonnaisiin, vaikkapa tuhtiin kurpitsapiirakkaan.
Kurpitsan paahtomenetelmiä on varmaan niin monta kuin paahtajiakin. Ajattelinpa kertoa omasta menetelmästäni, jos se vaikka hyödyttäisi jotakuta.
Kurpitsanpaahtokokeiluja
En ole vielä kovinkaan monen vuoden ajan paahtanut — tai oikeastaan paistanut — kurpitsaa säilömismielessä. Yhdessä suosikkiblogeistani, englanninkielisessä Elana Amsterdamin blogissa, on ohjeet kurpitsan paahtamiseen. Niitä ohjeita käytin pari vuotta. Viime vuonna aloin kuitenkin tuskastua, koska paahtamani kurpitsa oli aina vain vetistä, kerta toisensa jälkeen. Vaikka kuinka noudatin ohjeita, kurpitsasose oli ohutta ja mautonta.
Olen käyttänyt jonkin verran purkkikurpitsaa, joka on todella paksua ja oranssia. Ihmettelin, millä itse voisin saada aikaiseksi vastaavanlaista.
Täytyi siis alkaa kehitellä omaa paahtamismetodia alusta alkaen. Muistan, että viime vuonna tein varsin onnistuneita kurpitsanpaahtamiskokeiluja. Harmi kyllä en kirjoittanut kokeilujani muistiin, vaikka yleensä kirjaan muistiin kaikki mahdolliset säätämiseni ja vielä pisteytän ne.
Muistin syövereistä palautin mieleeni kuvan paahtovuoassa olevista kurpitsanpaloista. Hain takapihalta 8,2 kg:n painoisen kurpitsakaunottaren, pesin sen ja taputtelin hellästi pyyhkeellä kuivaksi. Halkaisin kurpitsan ja paloittelin isoiksi lohkoiksi. Poistin siemenet lohkomisen lomassa.
Paistoin lohkoja 175-asteisessa uunissa puolitoista tuntia. Annoin paistettujen lohkojen jäähtyä kunnolla ennen kuin lusikoin hedelmälihan talteen. Lohkojen huiput olivat aika tummia, melkeinpä palaneita. Seuraavaan kokeiluun voisikin käyttää miedompaa lämpötilaa, jos se vaikka estäisi palamisen.
Soseutin hedelmälihan. Soseesta ei erittynyt nestettä mitenkään hirmuisia määriä, mutta mielestäni silti aivan liikaa, jotta sose olisi ollut koostumukseltaan purkkikurpitsan tapaista.
Seuraavat lohkot paistoin 150-asteisessa uunissa. Pidensin paistoajan kahteen tuntiin. Nyt huiput eivät palaneet, joskin ne kuivuivat hiukan. Kuivat kohdat sai kuitenkin nyppäistyä aika helposti pois. Nestettä erittyi taas mielestäni liikaa. Mitähän, jos paistoaikaa vieläkin pidentäisi?
Jälleen uuniin 150 °C, ja seuraavan kurpitsan lohkot paahtumaan kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Tulos oli jälleen hieman parempi, muttei täydellinen.
Tuumin, että seuraavaksi voisin kokeilla yksinkertaisesti paahtaa puolikkaan kurpitsan. Voisin paahtaa yhden puolikkaan leikkuupinta alaspäin ja toisen leikkuupinta ylöspäin, ja katsoa onko lopputuloksessa mitään eroa.
Kun paistoin 150-asteisessa uunissa kurpitsanpuolikasta leikkuupinta ylöspäin, kurpitsan keskelle muodostui melkoinen lammikko. Aika hauskannäköinen. Harmi, ettei tullut kuvattua. Kahden ja puolen tunnin kuluttua otin kurpitsanpuolikkaan lammikoineen uunista ja annoin koko helahoidon jäähtyä pähkäillen samalla miten lammikosta pääsee kätevimmin eroon.
Kun kurkkasin jäähtynyttä kurpitsaa, huomasin, että lammikko oli kadonnut melkein kokonaan! Neste oli imeytynyt takaisin hedelmälihaan. Kuten arvata saattaa, lopputulos, eli soseutettu kurpitsa, oli vetistä. Todella vetistä.
Paistoin toisen puolen kurpitsasta leikkuupinta alaspäin. Oli myöhä, ja jouduin jättämään jäähtyneen hedelmälihan yöksi kulhoon jääkaappiin. Tämä oli oikeastaan hyvä juttu, sillä yön aikana nestettä oli erottunut melkoisesti. Seuraavana päivänä vain kaadoin nesteen pois, ja tähänastisista kokeiluistani paras lopputulos oli syntynyt! Kurpitsa oli kiinteähköä eikä vetistä. Tosin mietin, voisiko koostumuksesta saada vieläkin kiinteämpää.
Yhtäkkiä mieleeni juolahti, että hedelmälihanhan voisi valuttaa harsokankaalla vuoratussa siivilässä. Silloin kurpitsaa ei tarvitsisi työläästi paloitella ennen paahtamista, puolikkaaksi leikkaaminen riittäisi. Mahdollinen vetisyys ei haittaisi ollenkaan, koska valuttamalla nesteestä pääsisi helposti eroon. Kokonaista kurpitsaa en viitsisi paahtaa, olen tarpeeksi kuullut kauhujuttuja uunissa räjähtelevistä kurpitsoista, vaikka niihin kuinka olisi pistelty reikiä hajoamisen estämiseksi.
Seuraavaan — tällä erää viimeiseen — kokeiluuni halkaisin 7,8 kg:n kurpitsan puoliksi. Laitoin toisen puolikkaan naama alassuin paahtovuokaan ja jälleen 150-asteiseen uuniin kahdeksi ja puoleksi tunniksi.
Lusikoin jäähtyneestä, kypsästä kurpitsasta siemenet pois ja laitoin hedelmälihan harsokankaalla vuorattuun isoon siivilään, jonka olin laittanut isoimman omistamani kattilan päälle. Sinne neste tippui nätisti ja kurpitsamassasta tuli yhtä tiivistä kuin purkkikurpitsasta. Huh, tavoite vihdoinkin saavutettu, ja vieläpä varsin yksinkertaisesti!
Nykyisin käyttämäni paahtotapa
Tänä vuonna olen siis vihdoinkin tyytyväinen paahtamaani kurpitsaan, kiitos hedelmälihan valutuksen. Katsotaanpa tarkemmin, miten homma toimii.
Ensin otan kurpitsan, ison tai pienen, riippuu lajikkeesta. Tämä yksilö painaa 7,8 kg. Tilasin siihen muuten siemenet Ruotsista. Totta kai niitä olisi Suomestakin saanut, mutta minulla on tapana tilata kaikki käyttämäni siemenet samalla kertaa, ja ruotsalaisella firmalla on hyvä valikoima kaikenlaista kivaa.
Seuraavaksi otan isoimman omistamani veitsen — joka ei nyt oikeastaan mikään jättiläinen ole ainakaan kurpitsaan verrattuna — ja leikkaan kurpitsan kahtia. Tämä taitaakin olla yksi työläimmistä osuuksista.
Tässä puolikkaat. Nyt niistä voisi poistaa siemenet, mutta teen sen vasta paahtamisen jälkeen. Jotenkin tuntuu, että hedelmälihaa ei siten mene niin paljon hukkaan.
Otan Ikeasta ostamani valtaisan paahtovuoan ja laitan kurpitsan siihen leikkuupinta alaspäin.
Sitten vain koko komeus uuniin. 150 °C ja 2,5 h ovat strategiset mitat.
Tässä juuri uunista otettu kurpitsanpuolikas.
Annan kurpitsan jäähtyä muutaman tunnin ajan, kunnes se on huoneenlämpöinen. Jäähtymisen aikana kurpitsa kurtistuu hiukan.
Käännän kurpitsan toisinpäin.
Lusikoin pois siemenet.
Jos haluan hoitaa homman nopeasti, kouraisen yksinkertaisesti siemenet pois käsin.
Vähän fiiliksen mukaan — ja oikeastaan senkin mukaan, haluanko todella tiivistä kurpitsasosetta vai riittäkö kohtalaisen kiinteä sose — kaavin hedelmälihan lusikalla kulhoon ja kaadan irronneen nesteen pois.
Tai, ehkä parempi vaihtoehto on vuorata siivilä tai lävikkö harsokankaalla ja asettaa koko hoito ison kattilan päälle. Lusikoin kurpitsasta hedelmälihan siivilään. Kuoren heitän pois.
Käärin ylimääräisenä roikkuvan kankaan päälle, jotta hedelmäliha peittyy ja syntyy siisti nyytti. Sitten vain siivilä kattiloineen jääkaappiin vaikka yön yli.
Ylimääräinen kurpitsaneste tippuu nätisti kattilaan.
Seuraavana päivänä avaan nyytin ja kaadan sisällön toiseen kattilaan. Riippuu täysin valutukseen käytetystä ajasta, kuinka kiinteää kurpitsamassasta tulee.
Kattilassa kurpitsamassa on helppo surauttaa soseeksi sauvavatkaimella. Tämä soseutus on vähän hienostelua, mutta jos teen vaikka juomaa kurpitsasta, haluan että sose on mahdollisimman sileää. Ei ole nimittäin kiva juoda muuten herkullista juomaa kurpitsarihmojen kutitellessa suussa ja roikkuessa suupielistä…
Jos käytössäni olisi oikein tehokas tehosekoitin, laittaisin paahdetun, jäähtyneen kurpitsan kuorineen sinne ja valuttaisin vasta sitten. Näin kurpitsasoseesta tulisi vieläkin värikkäämpää ja ravintorikkaampaa.
Tyhjistä kuorista saisi vaikka halloween-naamarin 🙂
Pientä yhteenvetoa
Valutus siis ratkaisi minulla sen, että kurpitsasoseen rakenteesta tuli yhtä kiinteää kuin purkkikurpitsa. Kiinteyttä on helppo säädellä valutusaikaa lyhentämällä tai pidentämällä.
Tänä vuonna olen käyttänyt tätä paahtamismetodia. Voi olla, että ensi vuonna keksin vieläkin paremman ja helpomman tavan paahtaa kurpitsaa, mene tiedä.
Olisi kiva kuulla muiden paistamis- ja paahtamismetodeista, tai yleensäkin kurpitsansäilöntämieltymyksistä. Pikkelsitkin olisivat ihan kivoja karppiversioina, mutta itse en ole vielä saanut aikaiseksi kokeilla pikkelsin tekoa. Olisi hienoa kuulla muiden resepteistä!
Ja nyt kun minulla on aimo kasa paahdettua kurpitsaa, tiedossa on luonnollisesti monta kurpitsareseptiä!
Leave a Reply