Tervepätuloa Alakarpistin kolmanteen tyrnitammikuupostaukseen! Tässä lupaamani tyrnispesiaalipläjäys! Luvassa on kaksi reseptiä yhden hinnalla. Tai no, siis ilmaiseksihan minä näitä jakelen…
Jos ei tyrni-vaniljakreemi vie kieltä kun sitä maistelee sellaisenaan, kannattaa kokeilla kreemiä whoopie-leivosten välissä. Kreemi poikkeaa pehmeästä ja alituisesti tursuilevasta perinteisten whoopie-leivosten vaahtokarkkitahnatäytteestä. Tyrni-vaniljakreemissä on enemmän makua ja se on ehdottomasti helpompi syödä. Kelpaa siis hienompiinkin bileisiin.
|
Ravintoarvot | Proteiini | Rasva | Hiilihydraatit | kcal |
Koko satsi: | 9.1 g | 88.9 g | 2.5 g | 866 kcal |
Vinkkejä kreemin tekoon
Kreemi kannattaa vatkata syvässä ja korkeassa kulhossa, jos sellaisen sattuu omistamaan. Myös vatkaimen suurinta nopeutta kannattaa käyttää, jottei kreemi vahingossakaan pääse juoksettumaan.
Voin ja karppitomun seos on syytä vatkata todella kuohkeaksi, näin kreemistäkin tulee kuohkeaa.
Reseptin kehittelystä
Ihan aluksi tyrniä ja jälkiruokaa miettiessäni päätin yhdistää tyrniä ja suklaata. Tein mm. tyrni-suklaakuorrutteen, mutta tulin siihen lopputulokseen, että tyrni ei vain yksinkertaisesti käy suklaan kanssa. Ainakaan minun makuhermoilleni.
Idealistallani on ollut jo pitkään voi-limekreemi. Tyrnitammikuuta varten päätin herättää vanhan idean henkiin ja vaihtaa limetin tyrnimehuun.
Kokeilin ensin vatkata karppitomua ja voita kuohkeaksi vaahdoksi. Sitten lisäsin tyrnimehua. Ensinnäkin, karppitomua meni liikaa. Sitä siis vähemmäksi. Toisekseen, kreemi oli kyllä kuohkeaa, mutta jotenkin kaipasin vielä enemmän kuohkeutta. Myös pelkkä tyrni kaipasi jotain lisää. Lurautin joukkoon teelusikallisen vaniljauutetta, ja se sopi loistavasti!
Mieleeni tuli äitini tekemä voi-kahvikreemi unelmakääretorttuun. Äitini lisää kreemiin yhden munan kuohkeutta tuomaan. Kokeilu toimi varsin hyvin, kreemistä tuli todella pehmeärakenteista ja siinä oli kunnolla kuohkeutta ja volyymiä. Tosin kreemin rakenne kärsi hiukan, jos sitä säilytti pitkään huoneenlämmössä.
Yritin parantaa rakennetta vanhalla, toimivalla kikalla, joka poistaa juoksettuneisuuden: lisäämällä maustemitallisen ksantaania kreemin joukkoon ja vatkaamalla sähkövatkaimen suurimmalla nopeudella. Ei toiminut. Höh. Kreemi juoksettui aivan täysin. Laitoin sen kahvinsuodattimeen valumaan ihan vain testimielessä. Lopputulos ei ollut kaksinen, ja voinen köntti lensi lopulta roskikseen.
Mietin, oliko kokonainen muna liikaa mitoitettu 100 g:n voimäärään, kun tyrnimehuakin tuli vielä nesteeksi. Täytyi siis kokeilla pelkkää keltuaista tai valkuaista. Yhteen kreemisatsiin lisäsin keltuaisen, toiseen valkuaisen. Ei nyt mitään hirmuista eroa, ihan hyvä lopputulos kummallakin. Rakenne oli kuitenkin vähän tönkkö eikä kovin ilmava.
Olin jo julkaisemassa reseptin, mutta tutkimisinnossani halusin vielä kokeilla kahta keltuaista tai kahta valkuaista epäillen, ettei lopputulos kuitenkaan ole ihanteellinen. No, eihän se ollut. Kahden keltuaisen kreemi oli liian pehmeärakenteista, melkein juoksevaa. Kahden valkuaisen kreemi taas aika tönkköä, eikä rakenne ollut samettinen.
Välillä mietin voimäärän lisäämistä 150 g:aan, mutta en yksinkertaisesti halunnut niin suurta määrää kreemiä. 100 g:lla voita tuli minusta juuri sopivasti kreemiä.
Vaihtelin kokeissani tyrnimehun määrää vain hiukan. Yleensä käytin kahta ruokalusikallista, joka toi sopivasti tyrnin makua. Kolme ruokalusikallista mehua toi hieman liian vahvan maun. En halunnut tyrnin maun hallitsevan liikaa.
Keltuaiset ja valkuaiset oli kokeiltu. Mitähän seuraavaksi kokeilisi? Tenkkapoo taisi yllättää. Turvauduin keittokirjahyllyyni. Antti Heikkilän Hyvän olon keittokirjassa Ellen Svinhufvudin kakussa käytettiin voikreemissä voin lisäksi kermaa eikä ollenkaan munia.
Keittotaidon kultaisesta kirjasta vuodelta 1966 löytyi unelmatortun ohje, jossa 100 g:aan voita lisättiin yksi keltuainen. Kahvia täytteeseen ei tullut ollenkaan, vain vaniljasokeria. Hmm. Mielipiteitä on monia, mutta minun mielestäni ainoa oikea unelmatortun täyte on voikreemi, jossa on kahvia. Ihan siksi vain, koska olen siihen tottunut.
Seuraavaksi kaivoin esiin Herkkujen pikkujättiläisen. Siinäkin oli unelmatorttuohje, mutta kreemiin ei tullut munia kermasta puhumattakaan. Mausteeksi tuli 10 tippaa sitruunamehua. Ei siis mitään kahvia.
Päätin kokeilla Heikkilän Ellen Svinhufvudin kakun innostamana kerman ja tyrnimehun sekoitusta. Vatkasin ensin voin ja karppitomun, ja lisäsin vähitellen joukkoon kerman ja tyrnimehun sekoituksen. Kreemi näytti ensin juoksettuvan, mutta tehokkaan vatkauksen jälkeen massa oli melko homogeeninen, joskaan ei aivan tasainen. Ehkä hapan tyrnimehu vaikutti asiaan, koska olen joskus Ellen Svinhufvudin kakun tehnyt, ja kreemin rakenne oli mainio.
Vertailin pitkään edessäni olevia purkkeja, ja päädyin siihen, että kuitenkin yksi kananmuna ja kaksi ruokalusikallista tyrnimehua toivat kreemiin parhaimman maun ja rakenteen. Kreemi vain piti säilyttää jääkaapissa. Huh! Ongelma vihdoinkin ratkaistu!
Vinkkejä kreemin käyttöön
Tyrni-vaniljakreemiä voi käyttää vähähiilihydraattisten leivonnaisten täytteenä ja kuorrutteena. Minusta kreemi käy parhaiten vaaleiden leivonnaisten kanssa, ei siis suklaisten leivonnaisten kumppaniksi. Mikään ei tietenkään estä kokeilemasta, onko tyrnin ja suklaan liitto omien makuhermojen mielestä erottamaton.
Olen innostunut whoopie-leivoksista — kuten aikaisemmista postauksistani voi päätellä, jos olette niitä sattuneet lukemaan. Alla ohje vaniljaisiin tuotoksiin, joista voi tyrni-vaniljakreemin kanssa kyhätä herkulliset tyrni-vanilja-whoopiet. Nämä erikoisen herkulliset leivonnaiset kannattaa säilyttää jääkaapissa. Ne on myös helpompi syödä jääkaappikylminä, koska kreemi on kiinteää eikä pursuile leivonnaisesta ulos syötäessä. Whoopiet myös säilyvät jääkaapissa parhaiten.
Jos sinulla ei ole whoopie-peltiä, voit paistaa taikinan myös muffinivuoissa, tai ihan vain tipautella lusikalla taikinasta pyöreähköjä nököjä leivinpaperilla päällystetylle pellille. Taikinan kannattaa antaa seistä ennen pellille laittoa viitisen minuuttia, jotta se sakenee.
Taikinan ainekset on helpointa sekoittaa sähkövatkaimella. Myös käsivispilä käy, mutta tällöin on hyvä notkistaa ensin tuorejuusto ja vatkata siihen muna kerrallaan, jotta taikinasta tulee tasaista eikä siihen jää tuorejuustokönttejä.
Taikinasta tulee 12 normaalikokoista whoopie-leivospohjaa, eli 6 valmista whoopie-leivosta, jossa yhden leivoksen läpimitta on 7,5 cm. Kreemi riittää reilusti pursotettuna 8–9 normaalikokoiseen whoopie-leivokseen. Siitä siis jää vähän jäljelle, vaikka koristeiden pursotteluun.
Taikina on muutenkin hyvä makea yleistaikina muffineihin ja kakkuihin.
|
Siiri says
Oi, kuullostaa hyvältä. Näitä pitää testata joku kerta!
elviira says
Kiitos! Toivottavasti pidät näistä!