Jos tarjoat näitä vähähiilihydraattisia sitruunaleivoksia vieraillesi, voit koettaa arvuuttaa heillä, mikä onkaan se hienostuneen mielenkiintoinen sivumaku, joka häivähtelee sitruunan maun taustalla. No, jottei lukijan tarvitsisi arvuutella, paljastetaan se tässä heti: laventelista on kyse.
Ei uskoisi, että näin elegantteihin leivoksiin tarvitaan vain viisi ainesosaa — tai neljä, mikäli laventeli on liiankin mielenkiintoinen kokeiltavaksi ja sen haluaa suosiolla jättää pois. Muita variointivinkkejä tuttuun tapaan postauksen lopussa.
|
| Ravintoarvot | Proteiini | Rasva | Hiilihydraatit | kcal |
| Yhteensä: | 116.9 g | 193.7 g | 22.9 g | 2318 kcal |
| Per leivos, jos yhteensä 8 leivosta: | 14.6 g | 24.2 g | 2.9 g | 290 kcal |
| Per leivos, jos yhteensä 10 leivosta: | 11.7 g | 19.4 g | 2.3 g | 232 kcal |
| Per leivos, jos yhteensä 12 leivosta: | 9.7 g | 16.1 g | 1.9 g | 193 kcal |
| Per leivos, jos yhteensä 16 leivosta: | 7.3 g | 12.1 g | 1.4 g | 145 kcal |
| Per leivos, jos yhteensä 20 leivosta: | 5.8 g | 9.7 g | 1.1 g | 116 kcal |
| Per leivos, jos yhteensä 24 leivosta: | 4.9 g | 8.1 g | 1.0 g | 97 kcal |
Vinkkejä sitruunaleivosten tekoon
Vuoan koon voi valita sen mukaan, miten paksuja leivoksista haluaa. Itse pidän paksuista leivoksista, joten käytin 17,5 × 22,5 cm:n ja 18 × 27 cm:n lasivuokia. Jälkimmäinen, eli Ikean lasivuoka ei toiminut mitenkään hyvin. Sen reunat eivät ole pystysuorat vaan viistot. Täytekerros tuppasi jäämään liian ohueksi. Täyte myös halkeili helposti, vaikka olisin yrittänyt mitä konsteja. Niin, ja liian isoa vuokaa ei kannata käyttää, silloin on vaarana, että pohjasta tulee nahkea ja reunoilta ruskea sekä täytteestä halkeileva. Tähän ehkä auttaisi, jos sekä pohjaa että täytettä paistaisi tarpeeksi lyhyen aikaa.
Aioin ensin käyttää Karppitomua leivonnaisten makeutteena, mutta koska Karppisokeria saa nykyään tavallisistakin kaupoista (esim. Prismat, Citymarketit), päädyin käyttämään sitä. Eräässä kokeilussa kyllä käytin Karppitomua samat määrät kuin Karppisokeria, mutta tulos oli hädin tuskin syötävä. Karppitomu teki pohjasta nahkean ja täytteeseen tuli paistamisen aikana hurjia halkeamia, jotka vain pahenivat, kun leivonnainen jäähtyi. Mikä pahinta, makeutta oli tuskin nimeksikään, vaikka Karppitomun pitäisi olla makeampaa kuin Karppisokerin. Ei se kyllä ole, sanokoon valmistaja mitä tahansa. Eli, suosittelen Karppisokeria tai jonkin muun valmistajan kiteistä erytritolia näiden leivosten makeuttamiseen, ettei leivoksista tule yhtä epäonnistuneita kuin alla olevasta tekeleestä.
Sitten perusasioihin, eli sitruunankuoren raastamiseen. Olen varmaan jo kyllästymiseen asti toitottanut, että kuoresta pitää raastaa vain keltainen osa, eikä yhtään valkoista. Muuten täytteen maku tulee karmaisevan kitkeräksi.
Käytän sitruunamehuseoksen siivilöintiin ihan tavallista teesihtiä. Sihti on juuri sopivan kokoinen, ei liian iso eikä liian pieni. Painele kaikki mehu huolellisesti talteen. Kahdesta isohkosta, kypsästä sitruunasta sain talteen mehua aika tarkasti 1 dl. Mitä enemmän täytteessä on sitruunamehua, sen jämäkämpää siitä tulee. Eräässä kokeilussa mehua oli vain 0,5 dl, ja täyte jäi pehmeäksi ja vanukasmaiseksi, mikä ei ollut kyllä yhtään huono juttu.
Niin muuten, teesihti on mainio myös leivosten koristelussa. Sen läpi Karppitomu tulee tasaisesti. No, ei aivan yhtä pölymäisesti kuin tomusokeri. Mutta eipä minulla oikeastaan ole valittamista, Karppitomu on kokeilujeni mukaan tomumaisista erytritolipohjaisista makeutteista parhain.
Jos et sen kummemmin välitä paksusta pohjasta, voit tehdä hieman ohuemman pohjan ja käyttää siihen 5 dl mantelijauhoja, 2 normaalikokoista munaa ja 0,5 dl Karppisokeria. Esipaista pohjaa hieman lyhyemmän aikaa, eli 15–20 minuuttia. Liian ohutta pohjaa ei kannata tehdä, silloin leivokset eivät välttämättä pysy koossa, ja voi olla, että pohjan rakenteesta ei tule mehevä vaan nahkea. Vahva ja väkevä sitruunatäyte myös dominoi liikaa, jos pohja on liian ohut. Neutraalinmakuinen, paksu pohja kompensoi sitruunatäytteen hyökkäävyyttä.
Voitele vuoka hyvin ja painele pohjataikina tasaisesti vuokaan. Tasoita taikinan pinta tasaiseksi sormin. Jos taikinan pinta on kuoppainen, se näkyy valmiissa leivoksissa (niin kuin minulla aika monessa tämän postauksen kuvassa… kröhöm).
Esipaistuneen pohjan tulisi olla kostean mehevä, ei kova tai nahkea. Ota pohja mieluummin hieman liian aikaisin pois uunista kuin liian myöhään. Ainahan voi tarkistaa, missä kunnossa pohja on, ja laittaa vuoka uudelleen uuniin, jos pohja näyttää liian raa’alta.
Täytettä kannattaa alkaa tehdä heti kun pohjan on saanut uuniin esipaistumaan. Tällöin erytritolilla on aikaa liueta, eikä se painu täytekerroksen pohjalle paiston aikana.
Kuten sanottu, täyte on aika kirpeää. Jos täytteestä haluaa makeampaa, kannattaa lisämakeutusta hakea vaikkapa nestemäisestä steviasta. Jos Karppisokeria käyttää paljon, makeute voi muodostaa paiston jälkeen ikäviä kiteitä aina hiekkamaisista murusista suuriin ja pyöreähköihin rakeisiin. Myös erytritolin ominaismaku alkaa maistua liikaa, mikä ei ole hyvä homma. Jos ei pelkää raakaa kananmunaa, täytettä voi maistella ja lisätä makeutta, jos täyte tuntuu liian kirpsakalta.
Lisämakeutta saa myös helposti “puuteroimalla” valmiit leivokset Karppitomulla tai muulla tomumaisella makeutteella.
Täytettä muuten kannattaa paistaa vain siihen asti, kunnes se on juuri ja juuri hyytynyt. Jos täytettä paistaa liian kauan, siihen tulee halkeamia. Kumma juttu, kun kyseessä ei ole mikään juustokakku. Empiiriset tutkimukseni kuitenkin todistavat tämän.
Halkeamia voi myös yrittää estää laittamalla vesikulhon uunin pohjalle paiston ajaksi, samaan tapaan kuin juustokakkua tehtäessä. Tuntuu, että välillä halkeamia tulee väistämättä vaikka kaikki tekisi oikein.
Koska täyte kutistuu jäähtyessään, se alkaa halkeilla helposti, jos se on tarttunut vuoan reunoihin kiinni. Halkeilua voi estää irrottamalla reunoja varovasti vuoasta. Parhaiten tämä onnistuu vetämällä veistä reunan ja täytteen välissä.
Toisaalta, jos halkeamia tulee, ne on helppo peittää Karppitomulla tai vaikkapa ihan vain kermavaahdolla, joka sekin sopii mainiosti loiventamaan sitruunan happamuutta.
Sitruunaleivokset maistuvat parhaimmilta kunnon vetäytymisen jälkeen. Oikeastaan seuraavana päivänä ne ovat parhaimmillaan.
Reseptin kehittelystä
Idealistallani oli komeillut jo pitkän aikaa sitruunaleivosreseptin kehittely. Siihen ei vain jotenkaan ole ollut aikaa, tai muut ideat ovat ajaneet leivosten edelle.
Olin ostanut jälleen kerran aimo pussillisen sitruunoita, joista aioin tehdä jääteetä. Ilma oli kylmennyt eikä jäätee maistunut. Sitruunat uhkasivat pehmentyä liikaa. Muutenkin teki taas mieleni lämmittää uunia pitkästä aikaa ja leipoa jotain makeaa. Oli aika kaivaa esiin sitruunaleivosreseptin luonnos.
Olen aikaisemmin tehnyt sitruunaleivoksia (Lip-Smacking Lemon Bars) George Stellan hyväkarpeille sopivasta keittokirjasta. Leivoksista tuli ihan hyviä, joskin kuorrutuskerros oli makuuni liian ohut.
Kerran näin Allrecipes-sivustolla herkulliselta näyttävän ja kuulostavan reseptin tavanomaisiin sokerilla ja vehnäjauhoilla leivottuihin sitruunaleivoksiin. Halusin ehdottomasti karpintaa reseptin, kun siihen vain olisi mahdollisuus.
Käytin näitä kahta reseptiä suunnitellessani omaa variaatiotani vähähiilihydraattisista sitruunaleivoksista. George Stellan versiossa oli kakkumainen pohja, joka oli kakkuna ihan mukiinmenevä. Allrecipes-sivuston resepti oli kuitenkin houkuttelevampi paksulla, keksimäisellä pohjallaan ja samettisella, vanukasmaisella täytteellään. En koskaan kokeillut reseptiä käytännössä, käytin sitä vain ideointiin.
Pelkkä sitruuna tuntui hieman tylsältä. Siksi halusin sisällyttää omiin leivoksiini jonkin jujun. Kävin taas läpi maustehyllyä ja ruokavarastoa, ja mietin, mikä tämä juju olisi.
Olin jossain välissä tilannut iHerbistä valtavan pussillisen kuivattuja laventelinkukkia. Taisin suunnitella käyttäväni niitä ainakin kekseihin. En erityisemmin pidä laventelin tuoksusta tai mausta, joten olisi todella haasteellista saada kehitettyä herkullinen laventelinen keksiresepti.
Nyt sain idean käyttää laventelia sitruunaleivoksissa. En tiennyt ollenkaan, kuinka hyvin laventeli sopii sitruunan kanssa. Sitä pitäisi ehdottomasti kokeilla, ajatus tuntui sen verran mielenkiintoiselta.
Olin jo suunnitellut käyttäväni sitruunasta sekä mehun että keltaiset kuoret, jotta saisin leivoksiin maksimaalisen sitruunan maun. Halusin kuitenkin täytteestä samettisen, mikä merkitsi sitä, että täytteessä ei saanut olla hitustakaan kuorta. Aioin antaa raastetun sitruunankuoren levätä mehussa yön yli makua luovuttamassa, ja siivilöidä seoksen seuraavana päivänä. Laventeli sujahti luonnollisesti sitruunankuoren kanssa mehuun, josta se oli helppo siivilöidä pois.
Koska pohjan ainekset ja niiden määrät olivat suhteellisen selvillä, tein aluksi pelkkiä täytekokeiluja. Olin raastanut kahden sitruunan kuoret ja puristanut niistä mehut. Otin osan kuoriraasteesta ja 20 ml mehusta, joiden joukkoon lisäsin 1 tl:n kuivattuja laventelinkukkia. Annoin seoksen seistä jääkaapissa yön yli. Vieressä oli toinen purkki, jossa majailivat loput sitruunankuoriraasteesta ja -mehusta.
Seuraavana päivänä siivilöin kummatkin seokset. Laventelia sisältävään seokseen lisäsin 1 ison luomumunan ja 20 ml Karppisokeria. Kaadoin seoksen pieneen ramekiiniin.
Laventelittomaan seokseen lisäsin 3 isoa luomumunaa ja 60 ml Karppisokeria. Jaoin seoksen kolmeen osaan. Yhteen osaan lisäsin maustemitallisen vaniljauutetta ja toiseen 1 tl:n kookosjauhoja kokeillakseni, jos ne parantaisivat täytteen rakennetta. Kolmannen seoksen annoin olla sellaisenaan. Lopuksi kaadoin kaikki seokset ramekiineihin.
Paistoin ramekiineja 15 minuuttia kunnes täytteet olivat hyytyneet. Kaikki täytekokeilut näyttivät hyviltä — paitsi se, jossa oli kookosjauhoja. Täytteen pinnalla oli valtavia halkeamia. Mitä enemmän täyte jäähtyi, sitä pahemmiksi halkeamat repesivät.
Maistoin hiukan jokaista täytettä. Vanilja oli liian hyökkävä eikä sen maku oikein käynyt yksiin sitruunan kanssa. Ihme juttu. Maustamaton versio oli hyvä, mutta yllätyksekseni makutestin voittajaksi selviytyi laventelilla maustettu versio! Mitä enemmän laventelista täytettä maistelin, sitä enemmän siitä pidin.
Lopuksi kokeilin myös pari pohjakokeilua. Ensimmäiseen kokeiluun käytin n. 5 dl mantelijauhoja, 60 ml Karppisokeria ja 2 isoa luomumunaa. Taikina ei ollut mitenkään jämäkkää, joskin se oli ihan ookoo vaivata ja painella lasivuoan pohjalle. Esipaistoin tekelettä 15 minuuttia, jonka jälkeen lisäsin täytteen, jossa oli sitruunankuorista ja laventelista siivilöity mehu (n. 1 dl), 120 ml Karppisokeria ja 3 isoa luomumunaa. Paistoin pohjaa ja täytettä 20 minuuttia.
Ottaessani vuokaa uunista huomasin, että pohja oli hyvä, joskin hieman liian pehmeä ja kakkumainen. Täytteessä oli kammottavia halkeamia. Mikä pahinta, halkeamien sisällä lillui nestettä. Päättelin, että täytteessä oli liian vähän kananmunaa ja liikaa sitruunamehua.
Seuraavassa — eli viimeisessä — kokeilussa käytin täytteeseen 4 isoa luomumunaa, ja siitä tuli loistava ilman halkeaman halkeamaa. Tämän kokeilun leivoin 17,5 × 22,5 cm:n lasivuoassa. Ensimmäiseen, epäonnistuneeseen ja halkeilevaan versioon käytin Lékuén silikonista lasagnevuokaa.
Pohjaan käytin tällä kertaa 6 dl mantelijauhoja, 60 ml Karppisokeria ja 2 isoa luomumunaa. Nyt pohjastakin tuli hyvä, pehmeän keksimäinen, juuri sellainen kuin olin halunnutkin.
Mietin, oliko paksu pohja liiankin paksu verrattuna täytteen määrään, mutta äitini vakuutti minut siitä, että paksu pohja oli juuri sopiva, se neutralisoi hyvin täytteen happamuutta ja kirpeyttä.
Vinkkejä variointiin
Laventelin voi hyvin jättää pois, jos sitä ei löydä helposti, tai jos ajatus laventelista leivonnaisissa tuntuu liian oudolta.
Jos pidät vaniljasta, täytteeseen voi lisätä 1 tl:n vaniljauutetta, vaniljatangon siemenet tai vaniljajauhetta. Ehkä parempi on kuitenkin lisätä vanilja pohjataikinan ainesten joukkoon, juurikin koska pohjan maku on aika neutraali. Vanilja antaa pohjataikinalle hienostuneen maun sotkeutumatta liiaksi sitruunaan.
Jos laventeli ei maistu, mutta unikonsiemenet kylläkin, voit lisätä 1 rkl:n viimeksi mainittuja pohjataikinan joukkoon. Lisää unikonsiemenet mantelijauhoihin. Laventelia en siis tähän laittaisi, muuten makumaailmasta saattaa tulla liian kaoottinen.
Sitrusleivonnaisiin laventelin voi jättää pois, ja lisätä sitruunamehuun sitruunankuoriraasteen lisäksi 1 luomulimetin raastetun kuoren (vain vihreä osa, ei valkoista!) ja 1 luomuappelsiinin raastetun kuoren (vain oranssinen osa, ei valkoista!). Lisää siis kaikki kuoriraasteet sitruunamehuun ja anna seistä jääkaapissa yön yli. Siivilöi seuraavana päivänä, kun alat tehdä leivoksia.
Juhlavia herkkuja ja amerikkalaistyylistä sitruunapiirakkaa muistuttavia näistä leivoksista saa, kun ne kuorruttaa sokerittomalla marengilla. Jos marenkia ei jaksa alkaa väsätä, kermavaahtokin käy loistavasti koristamaan leivoksia ja antamaan pehmeää vastapainoa sitruunan purevuudelle.
Leave a Reply