Maksalaatikko ei koskaan aikaisemmin ole kuulunut suosikkiruokieni listalle. Ihan itsekin yllätyin, miten takavuosien inhokista kehkeytyi melkoinen herkku kun ainesosat ja niiden määrät sääti kohdalleen. Haastavinta oli löytää vähähiilihydraattinen korvike riisille tai ohralle — perinteisen maksalaatikon olennaiselle mutta varsin hiilaripitoiselle ainesosalle.
Tämä maksalaatikko on kiinteä mutta mehevän kostea ja maukas. Luomukuohukerma ja perunakuitu pehmentävät voimakkaan maksan maun lempeäksi. Elegantista ei sentään maksalaatikon kohdalla voine puhua, vaikka sekin sana tuli mieleeni yhtä koesatsia maistellessani.
Rusinoita voi luonnollisesti lisätä mukaan, jos ne eivät tee maksalaatikosta vastenmielistä tai mikä vielä tärkeämpää, mahtuvat melko hiilaripitoisina itse kunkin hiilarikiintiöön.
|
| Ravintoarvot ilman rusinoita | Proteiini | Rasva | Hiilihydraatit | kcal |
| Yhteensä: | 94.2 g | 96.9 g | 35.7 g | 1395 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 8 annosta: | 11.8 g | 12.1 g | 4.5 g | 174 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 12 annosta: | 7.8 g | 8.1 g | 3.0 g | 116 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 16 annosta: | 5.9 g | 6.1 g | 2.2 g | 87 kcal |
| Ravintoarvot, jos käytetty 1 dl rusinoita | Proteiini | Rasva | Hiilihydraatit | kcal |
| Yhteensä: | 95.7 g | 97.2 g | 69.3 g | 1559 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 8 annosta: | 12.0 g | 12.2 g | 8.7 g | 195 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 12 annosta: | 8.0 g | 8.1 g | 5.8 g | 130 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 16 annosta: | 6.0 g | 6.1 g | 4.3 g | 97 kcal |
Vinkkejä maksalaatikon tekoon
Laatikko on helppo tehdä, joskin taikinan paisto vie aikaa.
Kaikki ainekset laitetaan kulhoon, välillä sekoitellaan ja sitten vain vuokaan ja uuniin.
Aloitetaan maksasta.
Sitten lisätään joukkoon sipulisilppu.
Munien vuoro.
Mausteet mukaan.
Kerman lorautus.
Taikinan voi sekoittaa vispilällä, mutta itse käytän usein vain lusikkaa sekoittamiseen. Se on riittänyt hyvin, taikinasta on tullut tasainen.
Vielä Pofiberit päälle ja viimeinen sekoitus.
Pofiberiä muuten saa ainakin isoista ruokakaupoista ja tilaamalla YesDelistä.
Paistan maksalaatikon silikonisessa leipävuoassa, koska siinä laatikko paistuu meheväksi ja mukavan muotoiseksi. Laatikko myös irtoaa helposti vuoasta, mistä ainakin itse pidän.
Taikinamassa on aika löysää, mutta turpoaa ja paistuu uunissa juuri sopivaksi. Alla olevassa kuvassa valmis massa.
Reseptin kehittämisestä
Meidän perheessämme maksalaatikkoa ei ole pahemmin syöty. Nyt paistamillani maksalaatikoilla oli hieman vaihteleva menekki. 2-vuotias poikani popsi ensimmäisiä maksalaatikkokokeiluja innokkaasti, mutta ilmeisesti maksalaatikkokiintiö tuli hyvin pian täyteen koska poika ei enää suostunut ottamaan lusikallistakaan. Mieheni pysyi visusti töiden parissa toimistohuoneessa haistettuaan keittiön uunissa paistuvat laatikot, joten hänen mielipiteensä tuli harvinaisen selväksi. Minä sain siis herkutella valtaisalla määrällä maksalaatikkoa. Menipä kokeiluista osa pakastimeenkin. Eihän sitä aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi jaksa maksalaatikkoa syödä, vaikka hyvää onkin.
En edes muista, mistä sain päähäni kehittää maksalaatikkoreseptin. Kaipa se oli siitä, että halusin lisätä ruokavaliooni sisäelimiä ja erityisesti ravintorikasta maksaa. Olin aikaisemmin tehnyt varsin maistuvia jauhemaksapihvejä lampaan maksasta, sipulista, kermasta, munasta ja mausteista. Koska pihvien väkertäminen ei innostanut, päätin paistaa pihvitaikinan vuoassa ikään kuin pateeksi.
Ensimmäiseen kokeiluun laitoinkin melko samat ainekset kuin pihveihin, paitsi lampaan maksan tilalla käytin naudan maksaa, koska lampaan maksaa ei harmillisesti ollut saatavilla. Taikinaan meni siten 400 g jauhettua naudan maksaa, 1 muna, 1 dl kermaa, 2 pienehköä sipulia, 1 tl suolaa ja 1/4 tl valkopippuria. Hieman jännitin pysyisikö patee koossa, koska mitään muuta sitovaa ainesosaa ei ollut kuin muna. Noin tunnin paiston jälkeen patee pysyi kyllä hyvin koossa, mutta rakenne oli makuuni hieman liian kostea. Sitä paitsi, hoksasin että patee ei ollutkaan patee, vaan aivan selvä maksalaatikko! Hieman parantelua, ja saisin aikaan loistavan vähähiilihydraattisen maksalaatikkoreseptin.
Koska maksapateesta maksalaatikoksi muuttunut tekele oli liian kostea, siihen täytyi saada jotain lisää sitomaan rakennetta. Mietin mantelijauhojen, kookosjauhojen tai psylliumin lisäämistä, mutta ensin halusin kokeilla mitä 1 munan lisääminen tekee. Laitoin joukkoon myös 1 dl luomurusinoita todellista maksalaatikkotunnelmaa luomaan. Myös valkopippurin määrä tarvitsi radikaalia vähentämistä. Ensimmäisessä kokeilussa se dominoi aivan liikaa.
Laatikon rakenne pysyi kosteana, mutta oli selvästi parempi kuin ensimmäisessä kokeilussa. Mikä todella harmillista, rusinat painuivat laatikon pohjalle. Päätin kokeilla vielä jotain muuta sitomaan rakennetta. Kävin mielessäni läpi jo ennen pohtimiani mantelijauhoja, kookosjauhoja ja psylliumia. Mantelijauhojen rakenne taitaisi olla liian karkea. Ei olisi kovinkaan kiva, jos mantelinmuruset tuntuisivat suussa. Kookosjauhot taas sitoisivat kyllä hyvin nestettä, mutta en halunnut yhtään kookoksen makua ja jauhoista tuntua maksalaatikkooni.
Olin jo lisäämässä taikinaan psylliumia, kunnes mieleeni juolahti ruokakomeron ylähyllyllä nököttävä Pofiber. Se oli pienirakeista eikä siinä ollut juuri mitään ominaismakua. Se voisi sopia loistavasti parantamaan maksalaatikon rakennetta. Halusin myös kokeilla, auttaako se estämään rusinoita valumasta vuoan pohjalle paiston aikana.
Sekoitin muut ainekset ja sirottelin Pofiberin päälle viimeiseksi. Olin lisännyt kerman määrän 2 dl:aan, koska Pofiber sitoo nestettä itseensä. Muutenkin halusin pehmentää melko maksaista makua.
Annoin laatikon paistua todella pitkään ja käytin hieman miedompaa lämpötilaa, 150 °C edellisen 175 °C:n asemesta. Rakenteesta ja mausta tuli todella loistavia! Myös maksan maku oli muuttunut miedommaksi, todella hyväksi. Ainoa paha puoli oli taas rusinoiden valuminen vuoan pohjalle. Hitsi vieköön.
Samaan aikaan Pofiber-maksalaatikkokokeilun kanssa paistoin laatikon, jossa käytin Fibrexiä, sokerijuurikaskuitua. Laatikon rakenne oli kosteampi ja karkeampi, ja maksa maistui aika lailla. Pofiber selvästi miedonsi maksan makua ja teki rakenteesta paremman.
Pofiberin kanssa maksalaatikko oli siis muuten täydellinen, mutta rusinaongelma tuli ratkaista. Mietin kahta vaihtoehtoa: Pofiberin määrän lisäämistä tai taikinan turvottamista. Perfektionistina päätin kokeilla kumpaakin.
1 dl Pofiberiä teki laatikkoon aika kiinteän rakenteen, mikä minusta ei ollut hyvä juttu. Laatikko oli tosin kyllä ihan hyvää, rakenteessa ei loppujen lopuksi ollut äärimmäisen suurta eroa edelliseen versioon, jossa käytin 1/2 dl Pofiberiä. Pasmani olivat tässä vaiheessa menneet jotenkin sekaisin, ja turvotin taikinaa vaikka minun piti paistaa se turvottamatta.
Samanaikaisesti turvotin ja paistoin myös aivan samanlaisen taikinan kuin jo aikaisemmin kokeilemani — sen, johon tuli 1/2 dl Pofiberiä. Valmiin laatikon rakenne oli taas loistava ja maku oiva.
Entä se rusinaongelma sitten? Taikinan turvottaminen oli ratkaisu siihen. Loistavaa! Olin vihdoin tyytyväinen.
Vinkkejä variointiin
Jos hiilarikiintiö kestää, maksalaatikkotaikinaan voi lisätä 1 dl luomurusinoita. Anna taikinan tällöin turvota peitettynä 1–2 tuntia ennen vuokaan kaatamista ja paistamista. Rusinat painuvat pohjalle, jos taikinan ei anna turvota. Taikina kannattaakin sekoittaa hyvin turvotuksen jälkeen ennen kuin sen kaataa vuokaan.
Maksalaatikon voi paistaa vaihteen vuoksi annosvuoissa tai silikonisissa muffinivuoissa. Paistoaika on tällöin lyhyempi, aivan pienille vuoille riittää 1 tunti.
P.S. Blogiarvonta on käynnissä vielä viikon verran. Kiitokset kaikille jo osallistuneille aivan ihanista kommenteista ja onnitteluista! Jokainen kommentti on todella lämmittänyt mieltä.
Leave a Reply