Hapankerma-ruohosipulisuolakeksit

Tässäpä näpsäkkä resepti pikkusuolaisiin herkkukekseihin, jotka sopivat makoisten päällisten alustaksi, tai ihan vain sellaisenaan naposteltavaksi. Idea on sour cream & onion ‑perunalastuista, tämä toteutus vain noin ziljoona kertaa terveellisempi.

 

 

 

Hapankerma-ruohosipulisuolakeksit pieni nippu (≈ 20 g) ruohosipulia 6 dl mantelijauhoa 1 tl suolaa 50 g smetanaa 1 iso luomumuna   Hienonna ruohosipuli. Sekoita kaikki aineet kulhossa tasaiseksi taikinaksi ja anna taikinan seistä jääkaapissa peitettynä noin tunti. Laita uuni kuumeneman 200 °C:een. Kauli taikina kahden leivinpaperin välissä niin ohueksi kuin saat. Ruuduta taikina haluamasi kokoisiin paloihin taikinapyörällä tai veitsellä. Laita leipomus kuumaan uuniin ja katkaise virta. Anna suolakeksien olla uunissa vähintään 4–5 tuntia, mieluiten yön yli. Älä avaa luukkua välillä.

 

 

 

Ravintoarvot	Proteiini	Rasva	Hiilihydraatit	kcal
Yhteensä:	68.0 g	155.9 g	18.1 g	1748 kcal
Per keksi, jos 60 keksiä yhteensä:	1.1 g	2.6 g	0.3 g	29 kcal
Per keksi, jos 80 keksiä yhteensä:	0.9 g	1.9 g	0.2 g	22 kcal
Per keksi, jos 100 keksiä yhteensä:	0.7 g	1.6 g	0.2 g	17 kcal

 

 

 

 

Vinkkejä suolakeksien tekoon

Taikina kannattaa kaulita niin ohueksi kuin mahdollista. Siten syntyy parhain ja rapein lopputulos.

Taikinapyörä on mainio väline taikinan ruuduttamiseen, mutta tavallinen veitsikin käy. Itse teen näin: sivelen pitkän viivottimen toisen puolen sulalla kookosöljyllä jottei viivotin tartu kiinni taikinaan, asetan viivottimen taikinalle ja rullaan taikinapyörällä ensin vaakasuoraan, sitten pystysuoraan, jotta syntyy tasakokoisia ruutuja.

Ruudutettu taikina laitetaan kuumaan uuniin, lämpö käännetään nollille ja sitten vain “unohdetaan” keksit uuniin. Muutaman tunnin kuluttua ne ovat paistuneet rapeiksi. Luukkuahan ei sitten avata välillä, muuten koko homma vesittyy.

Jos sinulla on kiire, voit paistaa — tai oikeammin kuivattaa — keksejä 100 °C -asteisessa uunissa tunnin verran. Niistä ei välttämättä tule rapeita, mutta hyviä kuitenkin. Korkeampi lämpötila tummentaa helposti paistoksen reunat, joten en suosittele lämpötilan kohottamista. Alla tästä enemmän.

 

 

 

Reseptin kehittelystä

Tämän reseptin kanssa ei tarvinnut mitään hirmuista säätämistä, ainesosat määrineen asettuivat paikoilleen kohtalaisen kivuttomasti. No, täytyy tunnustaa, että ensimmäisessä kokeilussa käytin kyllä ihan liikaa smetanaa, joten taikinasta tuli ennemmin kasa pehmeää massaa kuin koossapysyviä keksejä. Smetanaa ei loppujen lopuksi tarvitse kovin paljoa, jotta se antaa makua ja täyteläisyyttä.

Mantelijauhojen ja -jauheiden paino vaihtelee hiukan. Sallisen mantelijauhe painaa n. 50 g per desilitra, kun taas YesDeliltä tilaamani mantelijauho on köykäisempää, se painaa n. 40 g per desilitra. Käytin näissä kekseissä YesDelin jauhoa, jota myydään 3 kg:n pussissa. Sallisen 800 g:n pussin jätin suosiolla kauppaan, sen rakenne on nykyään liian karkeaa leivontaan. Laitoin muuten palautetta Salliselle ja sain vastauksen, että mantelijauhe tulee usealta eri valmistajalta, ja sen takia laatu vaihtelee. No, pitäkööt vaihtelevan “laatunsa”, ostan mantelijauhoni muualta.

Tamperelaisille tiedoksi, että ainakin Runsaudensarvesta saa luomumantelijauhoa irtotavarana. Sen laatu on ollut tähän mennessä poikkeuksetta hyvä, eli se on tarpeeksi hienoa leivontaan. Hinta taisi olla 22 euroa per kilo. Sitten on tietenkin Ölmühle Sollingin luomumantelijauho, joka on todella hienoa. Siitä vain on poistettu rasvaa, joten sen kanssa tarvitaan enemmän säätöä kuin normimantelijauhon kanssa. Tässä postauksessa säädöistä enemmän.

 

 

 

Tulipas eksyttyä sivuraiteille. Eli takaisin tämän reseptin kehittelyyn. Uunin lämpötilan kanssa oli eniten päänvaivaa. Aloitin paistamalla keksejä 150 °C -asteisessa uunissa puolen tunnin ajan. Ihan hyvä ja syötävä lopputulos, mutta reunat tummenivat, eikä kekseistä tullut rapeita.

Seuraavaksi alensin lämpötilaa, eli paistoin keksejä 100 °C -asteisessa uunissa tunnin ajan. Reunat eivät tummenneet, eivätkä keksit olleet rapeita, paitsi reunoilla olevat. Ei sinänsä paha vaikka rapeutta puuttuikin, mutta halusin silti kokeilla, josko koko satsista saisi rapean.

Mieleeni juolahti soveltaa vanhaa marenkienpaistamisohjetta, jossa marengit laitetaan kuumaan uuniin, ja virta käännetään pois. Marenkien annetaan olla uunissa monta tuntia kuivumassa.

Laitoin ensin keksit 150 °C -asteiseen uuniin ja katkaisin virran. Meni monta tuntia eikä kekseistä tullut rapeita. Seuraava kokeilu 175 °C -asteisessa uunissa toi jo parempia tuloksia, mutta kun nostin uunin lämpötilan 200 °C:een, tuloksia alkoi tulla muutamassa tunnissa. Keksit olivat rapean rouskuvia. Tässä vaiheessa olin tosin lisännyt mantelijauhon määrää yhdellä desillä ja kaulinnut taikinan todella ohueksi, eli nämäkin auttoivat.

 

 

 

Vinkkejä variointiin

Ruohosipulin tilalla voi käyttää muita yrttejä tai mausteita, valikoimahan on runsas. Persilja, rosmariini, basilika, timjami, valkosipuli, chili, vain muutamia luetellakseni. Tässä voi vapaasti soveltaa ja käyttää omia suosikkejaan, ja sitä mitä jääkaapista tai ryytimaalta löytyy.

Täydellisen “sour cream & onion” -efektin aikaansaamiseksi ruohosipulin tilalla voisi kokeilla käyttää sipulijauhoa. Minusta nyt vain ruohosipuli sopi hyvin sekä värin että maun puolesta.

Smetanan tilalla voi käyttää ranskankermaa, mutta minusta keksien maku ei ole silloin yhtä täyteläinen ja runsas. Makuasia kuitenkin, eli valitse vapaasti suosikkisi.