Tämä kuohkea kuorrute sopii kuorruttamaan vaikka äitienpäivän kakun tai kevään juhlien muffinit. Vaahtomaisen mansikkaunelman voi myös hyydyttää kepeän kesäiseksi jälkiruoaksi annoskupeissa.
Kuorrute on marjainen ja kevyen ilmava, mutta keveydestä huolimatta täyteläinen — kiitos luomukuohukerman. Mansikanmaku tulee pakastekuivatuista mansikoista. Näin intensiivisen aidon mansikan maku on taattu ilman että kuorrutteesta tulisi vetinen, niin kuin kävisi tuoreiden mansikoiden kanssa.
|
| Ravintoarvot | Proteiini | Rasva | Hiilihydraatit | kcal |
| Yhteensä: | 23.1 g | 17.6 g | 9.3 g | 292 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 6 annosta: | 3.8 g | 2.9 g | 1.6 g | 49 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 8 annosta: | 2.9 g | 2.2 g | 1.2 g | 36 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 12 annosta: | 1.9 g | 1.5 g | 0.8 g | 24 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 16 annosta: | 1.4 g | 1.1 g | 0.6 g | 18 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 20 annosta: | 1.2 g | 0.9 g | 0.5 g | 15 kcal |
| Per annos, jos yhteensä 24 annosta: | 1.0 g | 0.7 g | 0.4 g | 12 kcal |
Vinkkejä kuorrutteen tekoon
Ensimmäiseksi liivatteen annetaan liota kerman ja makeutteen kanssa kattilassa. Kuorrute ei ole äärettömän makeaa, joten makeutetta voi lisätä haluttaessa. Nestemäinen stevia tai vaniljastevia toimivat hyvin lisämakeuttajina.
Jos pakastekuivatut mansikat on säilytetty oikein — eli ilmatiivisti — ne ovat rapeita ja ne on helppo murentaa jauhomaiseksi sormin. Jos sormia ei halua liata, huhmare toimii aivan yhtä hyvin.
Seuraavaksi vatkataan valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Syvä ja kapea kulho toimii parhaiten, siinä valkuaisista tulee nopeasti kunnon vaahto.
Liivateseos kuumennetaan kiehuvaksi kattilassa. Tulikuuma seos kaadetaan todella ohuena nauhana valkuaisten joukkoon samalla vimmatusti vatkaten.
Lopuksi sekoitetaan joukkoon mansikkajauhelma ja vatkataan kuorrute tasaiseksi.
Pakastekuivattua mansikkaa saa isoista ruokakaupoista. Makuero on huima verrattuna ei-luomuun, luomun hyväksi, tietenkin. Luomuna olen pakastekuivattua mansikkaa ostanut Tampereelta ja Kouvolasta Punnitse ja säästä -kaupoista. Tampereelta mansikka on valitettavasti ollut loppu jo muutaman viikon ajan. Harmillista.
Kuorrutteen voi käyttää vaikkapa kakkujen tai kuppikakkujen kuorruttamiseen. Sen voi myös hyydyttää mainioksi, keveäksi jälkiruoaksi.
Reseptin kehittelystä
Aivan alun perin tarkoitus oli luoda resepti marenkityyppiseen mansikkaiseen kuorrutteeseen. Koska sokerinen siirappi — olennainen osa perinteistä marenkikuorrutusta — ei tullut kyseeseen vähähiilihydraattisessa kuorrutteessa, täytyi keksiä jotain muuta.
Sokerinen siirappi tehdään yksinkertaisesti keittämällä sokeria ja vettä, ja aioin myös kokeilla veden ja makeutteen keittämistä. Koska vedestä ja makeutteesta oli turha toivoa mitään siirappista lopputulosta vaikka kuinka keittäisi, ajattelin lisätä liivatetta saostamaan rakennetta.
Ensimmäiseen kokeiluun laitoin 60 ml vettä, 60 ml Karppitomua ja 1 tl liivatejauhetta. Annoin seoksen seistä muutaman minuutin, jotta liivate pehmenisi. Sillä välin hienonsin mansikat yksi kerrallaan, jotta sain hienoa mansikkajauhoa. No, jäi sinne muutama isompikin murunen, mutta eipä se lopputuloksessa haitannut.
Alusta asti oli selvää, että käyttäisin pakastekuivattuja mansikoita. Ensinnäkin, niistä ei olisi vaarana tulla vetistä kuorrutetta — koska niissä ei ollut vettä. Toisekseen, olin jo pitkään etsinyt hyvää käyttötarkoitusta pakastekuivatuille marjoille leivonnassa tai muuten vain ruoanlaitossa.
Mansikoiden hienontamisen jälkeen vatkasin 2 valkuaista kovaksi vaahdoksi. Laiton valkuaisvaahdon odottelemaan, ja kuumensin kattilassa olevan liivateseoksen kiehuvaksi.
Jännityksestä jäykkänä ja kuumaa seosta varoen kaadoin kiehuvan liivateliemen valkuaisvaahdon joukkoon koko ajan vimmatusti vatkaten. En ollenkaan tiennyt, pitääkö vaahto kuosinsa vai lässähtääkö se tyystin.
Valkuaisvaahto piti hyvin pintansa ja säilyi todella kuohkeana. Lisäsin jauhetut mansikat ja sekoitin kuorrutteen tasaiseksi. Vaahto pysyi edelleen kuohkeana. Oikeastaan vaahto oli vähän liiankin ilmavaa. Vaahdon ilmakuplat olivat yksinkertaisesti vähän turhan isoja ja vaahto oli höttöistä. Ei siis mitenkään ihanteellista kuorrutteeksi. Tulisikohan vaahdosta hyvää vaahtokarkkia tai jälkkärihyytelöä, jos laittaisi jääkaappiin jähmettymään?
Kaadoin seoksen vanhaan jäätelörasiaan (todella vanhaan, meillä ei kaupan jäätelöä ole syöty aikoihin), suljin kannen ja laitoin rasian jääkaappiin. Tunnin päästä kurkkailin kannen alle. Seos oli kuin höttöistä vaahtokarkkia! Se oli täysin jähmettynyt ja sitä oli helppo leikata. Vaikka tuotos pysyi koossa ja oli ihan syötävääkin, en ollut tyytyväinen höttöisyyteen, vaan halusin kermaisempaa tavaraa.
Kermaisuutta miettien ajattelin korvata veden luonnollisesti luomukermalla. Vähän kyllä epäilytti lätistääkö rasvainen kerma valkuaisvaahdon. Rasvahan on valkuaisvaahdon lässäyttäjä numero yksi. Ei auttanut muuta kuin kokeilla.
Kuumensin kattilassa kerman, makeutteen ja liivatteen seoksen ja kaadoin sen hitaasti valkuaisvaahdon joukkoon. Kuten arvelin, kuohkea vaahto lässähti raskaahkoksi, tiiviiksi ja pienikuplaiseksi vaahdoksi. Ei nyt mikään täysi floppi kuitenkaan. Kaadoin taas seoksen muovirasiaan — tällä kertaa paljon pienempään, koska vaahtoa ei yksinkertaisesti ollut tiiviyden vuoksi paljoa.
Jälleen tunnin kuluttua kurkistin lopputulosta. Rakenne oli jämäkkä ja kiinteähkö. Vesiversioon nähden kermainen hyytelö maistui taivaalliselta. Perheeni ehti ahmaista hyytelön ennen kuin ehdin sanoa kissaakaan, joten valitettavasti en saanut tuotoksesta kuvaa.
Vaikka tiivis hyytelö olikin mainio, halusin silti jotain kuohkeampaa. Ei niin höttöistä kuin ensimmäinen kokeilu vedellä eikä näin tiivistä, vaan jotain siltä väliltä. Ehkäpä yhden valkuaisen lisääminen auttaisi? Nyt valkuaisia oli varmaan liian vähän kerman määrään nähden. Mietin myös vatkatun kerman lisäämistä kuorrutteeseen, mutta luovuin pian ajatuksesta, koska halusin kuorrutteen rakenteen ja maun olevan ilmavia enkä liian raskaita.
Kun käytin yhteensä 4 munanvalkuaista, lopputulos oli juuri sopiva. Tai no, makeutetta meni hieman liikaa. Seuraavaan kokeiluun muuten sama, mutta hieman vähemmän makeutetta. Nyt olin täysin tyytyväinen. Käytin kuorrutteen red velvet -kuppikakkujen kuorruttamiseen, mihin se sopikin yllättävän hyvin tavanomaisen tuorejuustokuorrutteen sijaan.
Nyt täytyy poiketa hieman asiasta, suonette anteeksi. Red velvet -kakku tai red velvet -kuppikakut ovat punaisia leivonnaisia, joissa on mukana kaakaota. Nykyisin väri tulee keinotekoisesta punaisesta väristä, mutta entisaikaan punainen väri saatiin raakakaakaosta tai punajuurimehusta. Kun tein red velvet -kuppikakkukokeiluja huomasin, että havaintoni raakakaakaon värjäytymisestä eivät pidä paikkaansa sen kanssa, mitä Wikipedia ja kaikki tuntemani keittokirjat sanovat. Kyllä vain, havaintoni olivat täysin päinvastaisia.
Lukemissani keittokirjoissa ja Wikipediassa sanotaan, että jos red velvet -leivonnaisia tekee vanhaan tapaan raakakaakaota käyttäen, taikinassa käytettyjen piimän ja etikan hapot värjäävät kaakaon punaiseksi. Omien kokeilujeni ja havaintojeni mukaan mikään happo ei värjää raakakaakaota, vaan emäs. Siis aivan päinvastoin. Nostatusaineena käytetty ruokasooda — joka on yksi ruokakaapin emäs — värjää kaakaon punaiseksi.
Kun jätin piimän pois ja käytin nostatusaineena yksinomaan ruokasoodaa, sain punaisia leivonnaisia. Mitä enemmän ruokasoodaa, sitä punaisempi väri. Tietenkään leivonnaisista ei tullut niin punaisia kuin keinotekoista väriä käyttämällä, mutta kuitenkin selvästi punertavia. En tiedä, oliko käyttämälläni mantelijauholla vaikutusta punaisen värin muodostumiseen. Täytyy jatkaa kokeiluja. Huomattakoon, että tavallinen tumma kaakaojauhe ei tee punaista väriä, kaakaon tulee olla mahdollisimman käsittelemätöntä. Kuva kuorrutetuista red velvet -leivonnaisista alla.
Vinkkejä variointiin
Mansikoiden sijaan kuorrutteessa voi käyttää muitakin pakastekuivattuja marjoja. Marjajauheitakin voisi kokeilla, tosin en itse niitä vielä kokeillut. Seuraavalla kerralla sitten.
Täältäpäs löytyy vaikka mitä mielenkiintoista ja paljon tietoa!! Hienon näköisiä ohjeita – kiitoskiitos!
Kiitos kommentista! Toivottavasti löytyy jotain kokeilemisen arvoista 🙂